Säteily Pohjois-SuomessaPohjois-Suomessa olosuhteet ja ravintoketjut ovat erilaisia kuin muualla Suomessa. Laskeuman radionuklidit kertyvät tehokkaasti arktisten ja subarktisten alueen kasveihin, niitä syöviin eläimiin ja edelleen ihmisiin. Säteilyturvakeskuksen Pohjois-Suomen aluelaboratorio Rovaniemellä vastaa pohjoisiin ravintoketjuihin ja radioekologiaan liittyvistä tutkimuksista sekä elintarvike- ja ympäristönäytteiden radioaktiivisuusanalyyseistä Lapin ja Oulun lääneissä. Tutkimuskohteena koko Pohjois-SuomiRadioekologisten tutkimusten tavoitteena on selvittää, kuinka radionuklidit kulkeutuvat ja kertyvät subarktisissa ja arktisissa ravintoketjuissa ja ympäristössä. Pohjois-Suomen aluelaboratorio on tutkinut jo usean vuosikymmenen ajan sekä paikallisesti tuotettuja että luonnosta saatavia elintarvikkeita ja ympäristönäytteitä, ja hankkinut näin arvokasta tietoa ihmisen kannalta tärkeimmistä ravintoketjuista ja radioaktiivisten aineiden kertymisestä niihin. Tutkimus on kohdistettu sekä keinotekoisiin että luonnossa normaalisti esiintyviin radioaktiivisiin aineisiin. Keinotekoiset radioaktiiviset aineet ovat peräisin muun mussa Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden aiheuttamasta radioaktiivisesta laskeumasta ja ilmakehässä vuosina 1945–1980 tehdyistä ydinasekokeista.
Rovaniemen Cs-137 ja Sr-90-laskeumat 1972–2009. Keinotekoisten radioaktiivisten aineiden pitoisuudet mataliaLapissa keinotekoisten radioaktiivisten aineiden pitoisuudet ovat nykyään matalia. Luonnontuotteissa EU:n komission säätämä pitoisuusraja 600 becquereliä kilossa (Bq/kg) ei enää ylity. Poronlihan keskimääräinen cesium-137-pitoisuus on noin 100 becquerelia kilossa. Se on alempi kuin ennen Tshernobylin onnettomuutta. Kalojen cesium-137-pitoisuudet ovat suurimpia petokaloissa. Pitoisuudet ovat kuitenkin nykyään kaikki olleet alle 100 Bq/kg. Marjojen pitoisuudet ovat alle 300 Bq/kg ja Lapissa tuotetun maidon strontium-90 ja cesium-137-pitoisuudet ovat alle 1 Bq/l. Vuonna 2008 mitatuissa hirvinäytteissä cesium-137-pitoisuudet olivat noin 20 Bq/kg (Savukoski, Salla, Rovaniemi, Ivalo) ja riekoissa (Karikasniemi) alle 18 Bq/kg.
Inari- ja Apukkajärvien kalojen Cs-137-pitoisuuksia 1960-2009.
Päivitetty
4.5.2012
|
|
- Ajankohtaista
- Ihminen ja säteily
-
Säteily ympäristössä
- Ympäristön säteilymittaustulokset
- Säteilytilanne tänään
- Ulkoisen säteilyn valvonta
- Ulkoilman radioaktiiviset aineet
- Radon
- Talousveden radon ja muut radioaktiiviset aineet
- Elintarvikkeet
- Tšernobyl-laskeuma
- Laskeuma
- Metsien radioaktiivisuus
- Fukushima
- Luonnon taustasäteily
- Uraani Suomen kallioperässä ja vesistöissä
- Itämeren radioaktiivisuus
- Säteily Pohjois-Suomessa
- Ydinkokeet ilmakehässä
- Auringon ultraviolettisäteily
- Voimajohdot
- Oikopolut
- Säteilyvaara
-
Säteilyn hyödyntäminen
- Säteilyn käyttökohteita
- Säteilyn käytön valvonta
- Säteilyn käyttö terveydenhuollossa
- Säteilyn käyttö eläinröntgentoiminnassa
- Säteilyn käyttö teollisuudessa
- Radioaktiiviset jätteet
- ProInfo - verkkopalvelu säteilyn käyttäjille
- Matkapuhelimet ja tukiasemat
- Solarium
- Laserit
- Laserluokat
- Laseresityksistä ilmoittaminen
- Ionisoimatonta säteilyä koskeva asetus
- Säteily kodin laitteissa ja muissa tuotteissa
- Matkapuhelimien, solariumien ja lasereiden valvonta
- Sähkömagneettiset kentät
- Ydinturvallisuus
- Yhteistyö
- Palvelut